laki (2)

substantiivi

1. Yläpinta tai huippu, erityisesti vuoren tai kukkulan korkein kohta.

   Vuoren laki häämötti horisontissa.

Taivutus

yks. nom. laki, yks. gen. lain, yks. part. lakia, yks. ill. lakiin, mon. gen. lakien, mon. part. lakeja, mon. ill. lakeihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

laki (2)

1. huippu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Se katto muodostaa rakennuksen lain.
Laki on alueen korkein kohta.
Vuoren laki oli peittynyt lumeen.

Käännökset

Sanonnat

"Coolidgen Laki : Kadonnut esine löytyy heti, kun olet ostanut uuden."

"Coolidgen Laki: Aina kun ei halua jotain, saa sen."

"Darwinin laki: syöpä parantaa tupakoinnin."

"Eipä sitä koira purrut, jonk’ on laki langettanut."

"Ettoren Laki: Toinen kaista on aina nopeampi – Barbara Ettore."

Läheisiä sanoja

lakeija, lakeinen, lakeus, laki, lakialoite, lakiasia